Osa 1.6 Baratheon

                                                                           ~ * ~



Glenys katseli pientä prinssiä huolissaan. Prinssi ei ollut kasvanut samaa vauhtia kuin muut lapset. Tämä oli ollut jo syntyessäänkin liian pieni, joten prinssin koko ei luvannut hyvää. Glenys oli nähnyt sisarensa Britan kaksoset, joista molemmat olivat paljon isompia kuin pikku prinssi.



Joskus liian pieninä syntyneet vauvat selvisivät, mutta vain harvoin. Glenys huokaisi, kuningattarella oli ilman tätäkin jo tarpeeksi huolia. Hän saattoi vain toivoa, että Edmund kuuluisi niihin harvoihin, jotka selviäisivät.



Glenys hymyilli Edmundille. Pieni vauva oli niin viattoman näköinen. Glenysiä puistatti vauvan tuleva kohtalo. Jos tämä selviäisi, tästä tulisi aikanaan Rosewoodin kuningas. Siinä Glenys ei nähnyt mitään hyvää.
                                                                           ~ * ~



Kuningatar makasi hermostuneena kuninkaan vieressä. Hän oli säästynyt tältä koko raskautensa ajan, mutta nyt hänen synnytettyään kuningas alkoi taas vaatia aviollisia oikeuksiaan. Varsinkin, kun syntynyt poika oli kaikkien mielestä liian pieni. Varmistaakseen kruunun periytymisen suvussaan, kuningas tarvitsi toisen pojan.



                                                                           ~ * ~



Aurora nousi sängystään kuullessaan poikansa itkun. Toisin kuin monet muut aatelisnaiset, hän halusi hoitaa lastaan niin paljon kuin suinkin mahdollista. Auroralle pikku Ed oli hänen koko elämänsä keskipiste. Hän ei kestänyt ajatusta lapsensa menettämisestä.





Kaikki varoittelivat Auroraa siitä, ettei Ed välttämättä näkisi talvea. Aurora ei kuitenkaan suostunut uskomaan varottelijoita. Hänen pieni poikansa oli taistelija, vaikka poika oli pieni, tämä silti selviäisi. Aurora ei suostuisi menettämään lastaan.

                                                                           ~ * ~



Kunnon kuningattaren tavoin Aurora kutsui aina välillä Rosewoodin kahden merkittävimmän aatelisen vaimot kylään ylläpitääkseen suhteita. Jos hän olisi itse saanut päättää, ei Deborahia olisi kuninkaanlinnassa nähty. Deborah oli kuitenkin kuninkaan lähimmän neuvonantajan vaimo, joten Auroralla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin yrittää sietää tätä. Beatricen seurassa hän kuitenkin viihtyi.



Naiset juorusivat parhaillaan Rosewoodin aatelisten uusista pienokaisista. Beatrice kertoi mielissään nähneensä juuri lady Woodvillen kaksoset, suloisia lapsia vaikkakin vain hädintuskin aatelisia.



Deborah keskeytti kuitenkin Beatricen selostuksen kaksosista.
"Kuulinko oikein, että olet taas raskaana Beatrice?"



Kysymys sai Beatricen hymyn hyytymään. Hiljaisella äänellä Beatrice myönsi Deborahin kuulleen oikein.



Aurora näki heti jonkin asian vaivaavan Beatricea tässä raskaudessa. Kääntääkseen nopeasti puheenaiheen pois raskaudesta, hän aloitti keskustelun päivänpolttavimmasta juorusta. Nimittäin lady Ruby Crawfordin kuolemasta. Lordi Crawford menetti jo kuudennen vaimonsa, mutta tällä kertaa hän oli kuitenkin saanut kauan kaipaamansa pojan. Nyt kaikkia mietityttikin, menisiköhän Robert taas naimisiin?
Silmäkulmastaan kuningatar näki Beatricen suovan hänelle kiitollisen hymyn, tämä ei selvästikään halunnut puhua raskaudestaan.



Auroraa kummastutti paljon Beatricen vaitonaisuus raskaudestaan. Tai oikeastaan kaikesta. Kaikki pitivät Beatricesta, mutta oikeastaan kukaan ei voinut sanoa tietävänsä tästä paljoakaan. Beatrice oli arvoitus kaikille.
                                                                        ~ * ~



Kuningas odotti kärsimättömänä Deborahia, tämä oli taas myöhässä. Miten Deborah kehtasi antaa hänen odottaa. Edmund oli kuningas, eikä kuninkaiden täytynyt odottaa.



Edmundin ärtymys suli kuitenkin hetkessä nähdessään taas rakkaansa kasvot. Kiihkeänä hän painoi huulensa Deborahin huulille.



Nopeasti suurin osa vaatteista tipahti nurmikolle Edmundin johdattaessa Deborahin lämminvesialtaaseen.



"Minä rakastan sinua niin paljon, jonain päivänä me saamme vielä olla yhdessä", kuningas leperteli Deborahin korvaan.



Lopulta kuningas alkoi hiljalleen riisua viimeisiäkin vaatteita Deborahin päältä.

                                                                        ~ * ~



Aurora silitti pientä Ediä. Pojan läsnäolo rauhoitti häntä hieman. Aurora ei nimittäin saanut korvistaan Deborahin naurua, ihan kuin tämä olisi läsnä kuninkaanlinnassa.



Pitäessään Edmundia sylissä Aurora huomasi pojan olevan hiukan liian lämmin. Pelko alkoi hiljaa hiipiä Auroran sydämeen. Hän saattaisi todella menettää poikansa.

                                                                        ~ * ~



Aurora keskittyi pianon päästämiin kauniisiin säveliin. Edmundin liika lämpö oli jo laskenut ja kaiken lisäksi Aurora oli huomannut olevansa taas raskaana. Pian hänellä olisi jo kaksi lasta.



Rentoutuneena Aurora alkoi laulaa soittamansa kappaleen sanoja. Kaikki menisi hyvin, kunhan hänellä vain olisi hänen lapsensa.



Käytävältä kuuluvat juoksuaskeleet keskeyttivät kuitenkin Auroran laulun.





Glenys yritti hymyillä kuningattarelle rauhoittavasti kertoessaan uutisensa.
"Teidän korkeutenne, Prinssi Edmund on saanut kouristuskohtauksen. Lääkäri hoitaa häntä parhaimmillaan..."
Aurora ei kuullut enää lauseen loppua. Glenysin ääni sumeni ja kaikkosi Auroran korvista. Koko ympäristö tuntui katoavan kauhun tieltä Auroran mielessä. Lopulta hänen korviinsa kantautui taas Glenysin ääni: "...kuningas käski odottaa seurusteluhuoneessa".



Kauhu turrutti kaikki Auroran aistit. Hän ei edes tiennyt miten oli päätynyt odottamaan kuningasta seurusteluhuoneeseen.



Vasta Edmundin askeleet saivat Auroran heräämään omasta maailmastaan.



Kuningas veti pelokkaan vaimonsa syliinsä ja kuiskasi: "Edmund on nyt selviytynyt pahimmasta". Aurora ei ollut kuullut koskaan mitään parempaa.



Aurora katsoi helpottuneena aviomiehensä kasvoja. Hän rakasti tätä niin paljon. Miksei tämäkin voinut rakastaa häntä?



Lopulta Edmudn erkani halauksesta. Aurora tunsi kuinka hänen sydämensä hajosi taas kymmeniin palasiin. Auroraa oli alkanut pelottaa, että tämä jatkuva sydämen hajoaminen tekisi siitä lopulta korjauskelvottoman. Että hänestä itsestaan tulisi lopulta korjauskelvoton.
 Aurora huokaisi ja riensi katsomaan poikaansa.

                                                                        ~ * ~



Hymyillen Aurora nosti Edin kehdosta. Tänään tämä viettäisi syntymäpäiviään.



Prinssin henkilääkäri oli kieltänyt tältä suuret syntymäpäiväjuhlat liiallisen rasituksen vuoksi, jonka vuoksi juhlia vietettiin vaatimattomasti pienellä henkilömäärällä.



Se ei kuitenkaan haitannut Auroraa lainkaan. Harva oli uskonut Edmundin näkevän syntymäpäiviään, mutta tämä oli osoittanut kaikkien epäilyt vääriksi. Voitonriemuisena Aurora puhalsi pikku Edin kanssa kynttilät.


Kruunuprinssi Edmund Baratheon

Tapojen mukaisesti kaikki Rosewoodin lapset puettiin tytöiksi taaperoaikanaan. Tämän uskottiin hämmentävän pahoja henkiä, jotka vainosivat poikalapsia. Tästä syystä Edmundin hiukset leikattiin samaan malliin kuin kaikkien muidenkin, tyttöjen malliin. Aurora oli myös teetättänyt Edmundille punaisen mekon, johon poika puettiin.



Syntymäpäivät saivat pienen prinssin niin väsyneeksi, että Aurora laittoi tämän suoraan takaisin kehtoon.



Hymyillen Aurora vielä suukotti pientä poikaansa. Vaikka Ed näyttikin nyt terveeltä, Auroraa huolestutti edelleen. Kuningattarena hän tiesi, että asiat olivat vain harvoin miltä näyttivät.




Glenys sytytti takkaan tulen ja kohensi sitä. Prinssin henkilääkäri vaati tiettyä lämpötilaa prinssin huoneeseen ja näin syksyn viiletessä sitä ei voinut ylläpitää muuten kuin ympärivuorokautisen tulen avulla.



Hieman säälien Glenys katsahti jäykkänä istuvaa kuningatarta. Glenysin mielestä maailma kohteli tätä aivan liian julmasti. Murheita murheiden perään. Kaiken lisäksi kuningattaren uusi raskaus oli jo ties kuinka pitkällä, mutta raskausvatsaa ei edelleenkään näkynyt. Jos kuningatar ei pian alkaisi syödä kunnolla, tämä olisi vaarassa menettää syntymättömän lapsensa.



Yllättäen molemmat ja välittämättä säätyrajoista, Glenys veti kuningattaren lohduttavaan halaukseen. Aluksi kuningatar jäykistyi järkytyksestä, mutta jo hetken päästä tämä rentoutui ja vastaanotti Glenysin tarjoaman lohdun. Halaus merkitsi kuningattarelle paljon. Kukaan ei ollut halannut häntä niin pitkään aikaan oma-aloitteisesti. Kuningas oli edelleenkin kylmä kuin jääpala, eikä siis koskaan koskenut vaimoonsa ilman taka-ajatuksia. Tilanne särki Auroran sydämen joka päivä uudelleen ja uudelleen. Glenysin halaus toimikin pienenä lohtuna Auroran sydämelle. Ikävä kyllä pelkkä halaus oli vain sama asia, kuin olisi yrittänyt parantaa avohaavaa pienellä laastarilla.



Nukkumaan mennessään Glenys mietti edelleen halausta, kuningattaren tuoksu viipyi yhä hänen ihollaan. Glenys oli hämillään, hän tunsi tunteita, joita ei osannut nimetä.

                                                                        ~ * ~



Kuningatar ihasteli syksyn upeita värejä istuessaan puutarhassa. Hänen lapsuudenkodissaan Halldorassa syksy oli niin lyhyt, ettei se ehtinyt värjäämään puiden lehtiä. Keltaiset ja punaiset lehdet olivat siis hänelle uusi asia. Kauniit värit saivat Auroran mielialan korkealle, mutta se ei ollut kuitenkaan ainut syy hänen kohonneeseen mielialaansa. Edmund oli päivä päivältä terveempi. Huolien harmaiden pilvien väistyessä oli hänen vatsansa päässyt kasvamaan jo valtavaksi.



Glenys palasi pettyneenä Henellien kaupalta. Hän oli lähtenyt sinne vain nähdäkseen taas raskaana olevan sisarensa, mutta tätä hän ei ollut nähnyt lainkaan. Ainoastaan Thomasin, joka väitti Britan olevan liian väsynyt raskaudesta ja kaksosten hoitamisesta nähdäkseen ketään. Glenys tiesi tämän olevan valetta, hän tunsi sisarensa tarpeeksi hyvin tietääkseen, ettei mikään estäisi tätä kävelemästä ympäri kyliä raskausvatsaa esitelleen kerätäkseen mahdollisimman paljon kateellisia katseita. Henelleillä oli selvästi menossa jotain päivänvaloa kestämätöntä.



Huolissaan sisarestaan Glenys istuutui kuningattaren viereen. Juuri nyt Glenys kaipasi jonkun seuraa, hän tunsi itsensä nimittäin aivan liian yksinäiseksi eikä huoli sisaresta, hänen ainoasta jäljellä olevasta ystävästään, auttanut asiaa lainkaan.



Glenys ei ollut odottanut lainkaan, että kuningatar edes huomaisi hänen länsäoloaan, mutta hänen yllätykseksensä kuningatar aloitti keskustelun.



Vielä yllättyneenpi Glenys oli huomatessaan kertovansa kuningattarelle kaikki huolensa tämän kuunnellessa tarkkaan.



Aurora yllättyi itse siitä, kuinka paljon hän nauttikaan palvelijattarensa seurasta. Vaikkei hiedän välinen ystävyys ollut lainkaan sallittua, alkoi Aurorasta tuntua, että hän oli saanut ensimmäisen kunnon ystävän Rosewoodista. Kuunnellessaan Glenysin puhetta Aurora saattoi hetkeksi unohtaa kaipauksensa takaisin Halldoraan.



Hymyillen Aurora halasi Ediä. Melkein kaikki asiat alkoivat viimeinkin asettua kohdilleen. Hänen poikansa oli terve, toinen lapsi tulossa ja mikä tärkeintä, Auroralla oli viimeinkin joku jonka kanssa puhua. Hyvistä asioista huolimatta, Aurora tunsi kuitenkin itsensä edelleen hyvin tyhjäksi.

                                                                        ~ * ~



Aurora käveli levottomana linnan käytävillä. Hänen synnytyksensä aika oli jo lähellä. Vatsa painoi tukalasti ja Aurora halusi jo siitä eroon. Mitään hän ei kuitenkaan voinut tehdä, joten levottomuuttaan hän purki käveleskelemällä ympäriinsä linnan käytäviä. Linna alkoi kuitenkin hiljalleen ahdistaa Auroraa. Hän vietti lähestulkoon kaiken aikansa linnan asuinkerroksissa, menemättä minnekkään, tutkimatta mitään. Aurora oli asunut jo hyvän aikaa Rosewoodissa, mutta hän ei tuntenut siitä oikeastaan muuta kuin pari kerrosta linnasta. Hänen olisi jo aika laajentaa elinpiiriään. Ulos linnan mailta hän ei kuitenkaan vielä ajatellut lähteä. Elinpiirinsä laajentamisen hän alottaisi linnan sisältä. Auroran jalat kuljettivatkin häntä jo kohti neljänteen kerrokseen vieviä portaita.



Aluksi noustuaan neljännen kerroksen portaan ylös, Aurora tunsi pettymystä. Neljän kerros oli vain tyhjiä huoneita tyhjien huoneiden perään.




Sitten Aurora kuitenkin ymmärsi. Neljäs kerros oli yhtä tyhjä kuin hänen sydämensä. Yhtä ontto kuin hänen ja Edmund I suhde. Yhtä sieluton kuin Deborah. Hymy alkoi hiljalleen nousta Auroran huulille. Hän piti näistä tyhjistä huoneista. Tästä tulisi hänelle vielä pakopaikka. Täällä ei ollut mitään kuninkaan tai oikeastaan kenenkään tavaroita. Täällä olisi vain hän. Neljäs kerros olisi tästä lähtien hänen.
                                                                      ~ * ~ 



Auroran hämmästykseksi Edmund oli liittynyt hänen seuraansa pelaamaan shakkia. Edmund ei koskaan viettänyt hänen seurassaan aikaa, ellei ollut pakko. Siksi Aurora olikin järkyttynyt niin pahasti hänen aviomiehensä ilmestyessä pelaamaan hänen kanssaan.



Pieni toivonjyvänen alkoi itää hiljalleen Aurorassa. Ehkä tämä merkitsisi uutta alkua heille? Ehkä kuningas avautuisi vielä hänelle?




Edmund kirosi hiljaa mielessään Deborahia. Nainen oli luvannut tavata hänet, mutta oli taas estynyt. Hän rakasti Deborahia niin kovasti, mutta välillä tämä teki siitä aivan liian vaikeaa. Välillä tämä unohti kuka oli valtakunnan kuningas. Edmundin ärtyneen ajatuksenjuoksun kuitenkin keskeytti Auroran tuskan parahdus. Synnytys oli alkanut.



Aurora kiljui tuskasta synnytyspolttojen voimistuessa ja synnytyksen venyessä. Hänen helpotuksensa oli äärimmäinen nähdessään lapsenpäästäjän koulutuksen saaneen sisar Morganan juoksevan paikalle.



Prinsessa Emmeline Baratheon



Lopulta taitavan nunnan avustuksella kuningatar sai viimein hellittäväkseen pienen tyttärensä.

                                                                         ~ * ~  



Kuningatar nautti siitä tunteesta, joka syntyi kun hänen sormensa juoksivat harpun kielillä. Tämän taidon hän pääsisi vielä opettamaan pienelle tyttärelleen. Kuningas oli ollut hieman pettynyt aluksi saadessaan vain tyttären, mutta Emmeline oli jo kiertänyt isänsä pikkuisen sormensa ympärille.

                                                                         ~ * ~  



Aurora tunsi itsensä erittäin epämukavaksi istuessaan aterialla Crawfordien kanssa. Lordi Robert oli nimittäin tapojen mukaan täytynyt kutsua aterialle tämän menetettyä vaimonsa. Taas. Mies oli jopa kehdannut raahata nokkavan tyttärensä mukaan ja istuttaa tämän suoraan kuninkaan viereen. Aurorasta tämä oli outoa. Varsinkin kun toinen tytär, lady Cecilia, oli jätetty kotiin.



Lady Antonia esitti koko aterian ajan viatonta, mutta Aurora näki tämän esityksen läpi. Antonia suunnitteli selväsi jotain ja Aurora saattoi arvata, ettei pitänyt siitä mitä tämä suunnitteli.



Etiketin mukaan kuningatar joutui kuitenkin jättämään epäilyksensä piiloon ja hymyilemään kauniisti esittäessään pahoitteluitaan lordin vaimon kuoleman johdosta.



"Olen kiitollinen osaanottonne johdosta teidän kuninkaallinen korkeutenne. Se merkitsee minulle ja lapsilleni paljon. Selviytymisestäni tästä vastoinkäynnistä saan kuitenkin kiittä tytärtäni Antoniaa. Hän on toiminut kuin oikea äiti veljelleen Amadeukselle. En voisi olla ylpeämpi tyttärestäni. Hänestä tulee vielä mainio äiti."



Auroraa ainoastaan yökötti Robertin jatkuva tyttärensä ylistäminen. Edmund kuitenkin nyökytteli jatkuvasti Antonialle ja tuijotti tätä unelmoivasti.



Edmund ei voinut ymmärtää vaimonsa epäilyjä Crawfordeja kohtaan. Todennäköisesti tämä oli vain kateellinen vastapäätä istuvalleen kauniille nuorelle naiselle. Kauniille nuorelle naiselle, jonka käsi seikkaili jatkuvasti Edmundin reidellä.



Edmundin keskittyminen alkoi hiljalleen herpaantua Antonian salaisten hyväilyjen vuoksi. Hyväilyjen jotka olivat täynnä lupauksia.



Edmund ja Antonia saattoivat kuvitella leikkinsä  olevan salaista, mutta tarkkasilmäiseltä Auroralta se ei jäänyt huomaamatta. Aurora tunsikin äärimmäistä helpotusta voidessaan vihdoin ja viimein karata illalliselta.



Edmund tunsi kuinka Antonia painautui aivan häntä vasten hyvästellessään. Edmund nautti halauksesta. Antonian keho oli niin lämmin, pehmeä ja täynnä lupausta.



Hiljalleen erkaantuessaan halauksesta Edmund saattoi vain juuri ja juuri kuulla Antonian kuiskauksen.
"Odotan seuraavaa tapaamistamme jo innoissani."
Edmund tunsi omatuntonsa pistoksen Deborahin välähtäessä hänen mieleensä. Hän kuitenkin rauhoitti omatuntonsa päättämällä Antonian jäävän vain hetken huviksi. Mikään mitä Deborah ei tietäisi ei voisi satuttaa häntä. Edmund voisi rauhassa tavata Antonian tämän ilmoittamana ajankohtana.
                                                                         ~ * ~  



Aurora asettui hiljaa makaamaan vuoteelle. Taas kerran. Edin ollessa vielä hieman hauras ja Emmelinen ollessa tyttö, kuningaspari tarvitsisi vielä ainakin yhden lapsen.



Hetken kuningas antoi odotuttaa itseään, mutta tämä saapui kuitenkin paikalle. Kruunun tulevaisuus olisi turvattava.



                                                                         ~ * ~



Aurora piteli pientä tytärtään tiukasti sylissään. Tänään tästäkin kasvaisi jo iso tyttö. Kuninkaanlinnassa valmistauduttiin nimittäin tuplasyntymäpäiviin. Oli sekä prinssin että prinsessan syntymäpäivät. Vieraita ei oltu kuitenkaan taaskaan kutsuttu. Kuningaspari halusi pelata kaiken varman päälle, Ed ei missään nimessä saisi väsyä liikaa.



Kuningas vastasi poikansa kynttilöiden puhaltamisesta tällä kertaa. Kasvun myötä Edin lapsenkiharat leikattaisiin ja tämä siirtyisi isänsä oppiin kuninkuudesta.



Hymyillen Edmund puhalsi kynttilät vaaleahiuksisen poikansa kanssa. Hetkellisesti Edmundin mieleen kuitenkin pysähtyi toive siitä, että hänen poikansa olisikin ollut punahiuksinen. Niin kuin Deborah.



Täysin tietämättömänä Edmundin ajatuksista Aurora puhali kakun kynttilöitä tyttärensä kanssa. Ed karkaisi hänen luotaan nyt isänsä taisteluharjoituksiin, mutta Emman Aurora saisi pitää vielä monen monta vuotta.



Prinsessa Emmeline "Emma" Baratheon



Ja komea lapsenkiharoistaan luopunut kruunuprinssi Edmund "Ed" Baratheon

                                                                         ~ * ~  





Sainpas aloitettua toisen kierroksen! Ja vihdoinkin aatelisten lapset alkavat kasvaa, minulla on nimittäin paljon suunnitelmia heidän päidensä menoksi...

Toivottavasti piditte osasta, ja kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea ja vielä enemmän niille jotka kommentoivat:)